Elokuun ensimmäisenä päivänä 1978 aloitin Riihimäellä peruskoulun opinto-ohjaajan virassa. Ensimmäisen lukuvuoden oppilainani Pohjolanrinteellä olivat koulun uudet peruskoulun seitsemäsluokkalaiset. Paria yhdeksättä luokkaa opetin ammatinvalinnan yhdysopettajana.
Opinto-ohjaajat, opot, tulivat uuden peruskoulun myötä kouluihin. Heidän toimenkuvansa oli uusi ja outo niin toisille opettajille, oppilaille kuin heidän vanhemmilleenkin. Keskustelua käytiin mm. siitä, ovatko he edes opettajia. Itsellenikin, vasta valmistuneelle opolle, selvisi vasta työssä lopullisesti, miten vaihteleva ja monipuolinen opon toimenkuva peruskoulussa oli. Olin etuoikeutettu. Sain tutustua kaikkiin koulumme oppilaisiin. Pääsääntöisesti he tulivat oppilaikseni seitsemännen luokan alkaessa ja yhteistyömme jatkui koko yläasteen ajan. Opimme kyllä tuntemaan toisemme. Luokkatunteja oli ensimmäisinä vuosina tunti viikossa jokaisella yläasteen luokka-asteella. Vanhempainillat järjestettiin jokaisen luokka-asteen vanhemmille ja niiden toteutuksessa opollakin oli useimmiten roolinsa.
Ensimmäisenä lukuvuotena neuvottelussa rehtori Mäsä ja opinto-ohjaaja.
Koulun sekatyöläinen
Ensimmäisinä vuosina peruskoululaiset opiskelivat erilaajuisia kursseja matematiikassa, ruotsissa ja englannissa. Joskus kurssivalintoja oli tarkistettava, mutta aina perustelluista syistä. Valinnat ja niiden muutokset oli kirjattava tarkkaan. Valinnaisainevalinnat kirjattiin yhtä tarkasti. Harvoin perustellusta syystä niitäkin vaihdettiin. Aikanaan opetussuunnitelmaan tuli työelämään tutustumisjaksot. TET-paikat hankki valtaosin opo. Apuna oli onneksi kaupungin peruskoulujen yhteinen TET-rekisteri. Paikat jaettiin oppilaiden toiveitten mukaan mahdollisuuksien mukaan ja taas kirjattiin . Oppilashuoltotyötä riitti ympäri vuoden, vaikka työ korostuikin mielestäni viimeisenä vuosikymmenenä.
Kouluun perustettiin jo varhain oppilashuoltoa koordinoimaan ja toteuttamaan rehtorin vetämä oppilashuoltoryhmä. Ryhmän jäsenet olivat tietenkin tärkeä yhteistyökumppani opolle. Vanhempien kanssa yhteistyötä riitti ensimmäisestä vuodesta viimeiseen. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde: koulumme oppilaat.
Vuoden kierto
Opon työssä oli alusta alkaen selvä vuoden kierto. Syksyllä työn painopiste oli uusissa aloittavissa seitsemänsien luokkien oppilaissa. Heidät piti kotouttaa uuteen erilaiseen opiskeluun yläasteella.
Kun ensin olin tarkistanut, löytyikö edellisenä keväänä päättötodistuksensa saaneet jatko-oppilaitoksista, aloitin yhdeksäsluokkalaisten ohjaukset. Ne jatkuivat kevättalveen yhteishakuun asti. Suuri haaste ja paine oli löytää jokaiselle koulunsa päättävälle hänen ja hänen vanhempiensa toiveet toteuttava jatko-opiskelupaikka. Toivottavaa oli tietenkin myös, että tuo koulutussuunnitelma liittyi jonkun asteiseen urahahmotelmaan. Jokaisen lukioon hakeutuvan kanssa käytiin tuleva ainevalintasuunnitelma läpi ennen ainevalintakortin täyttämistä. Tavoite oli, että jokainen yhdeksäsluokkalainen sai päättötodistuksen ja hän sai jatko-opiskelupaikan.
Vuodenvaihteen jälkeen oli vuorossa seitsemänsien luokkien oppilaiden valinnaisainevalinnat. Samaan aikaan kiersin kuudensilla luokilla valmistelemassa oppilaiden yläasteelle siirtymistä. Viimeistään huhti-toukokuussa aloitettiin tulevan lukuvuoden työn valmistelut . Kutoset kävivät tutustumassa tulevaan yläasteeseensa. Heidän vanhemmilleen järjestettiin vanhempainillat.
Erityiskäsittelyyn otettiin ja seulottiin oppilaat, joita uhkasivat ehdot tai luokalle jääminen. Heille suunniteltiin ja toteutettiin opettajien kanssa yhteistyössä tukitoimia, joiden avulla apua saatiinkin usein. Opettajien kanssa oli myös järjestettävä ehtojen suoritusohjeistus tarvitseville.
Opon kesäloma alkoi, kun tiedot yhteishaun tuloksista saapuivat kesäkuun puolivälissä. Varmistin, että Ilman jatko-opiskelupaikkaa jääneet tiesivät, mitä olisi vielä tehtävissä.
Luokanvalvojakokemus
Ensimmäisinä vuosina olin jonkun kerran luokanvalvoja. Luokanvalvojan tehtävistä erityisesti on mieleeni jäänyt Pohjolanrinteen koulun silloinen perinne. Yhdeksännet luokat järjestivät jo silloin joulujuhlaan joulunäytelmän, mutta sen ohjasivat heidän luokanvalvojansa. Muistan erityisesti vuoden jolloin luokanvalvojina olivat kaksi matematiikan opettajaa, kielten opettaja ja opo. Meillä oli erityisen pontevat ja päättäväiset oppilaat. Yhteisymmärrystä ei saavutettu, vaan joulujuhlassa saimme katseltavaksi kaksi oppiaiden itsenäisesti valmistelemaa näytelmää!
Kotitalousopettaja Ritva Kotilaisen johdolla toteutetulla
juhlalounaalla itsenäisyyspäivän kunniaksi 1993
Ura vain yhdessä koulussa
Minulta kysyttiin joskus, miksi en vaihda työpaikkaa. Vakiovastaukseni oli: ”Koululainsäädäntö muuttaa koulua säännöllisesti. Onneksi edes koulu arkikäytänteineen ja kaupunki yrityksineen, työpaikkoineen ja jatko-opiskelupaikkoineen pysyvät pääosin ennallaan.” Mitä paremmin opo tunsi paikkakunnan työelämän ja jatko-opiskelumahdollisuudet sitä parempi. Valtaosa oppilaistani jatkoi opintojaan Riihimäellä. Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvien työelämätoiveetkin suuntautuivat, ainakin aluksi, kotipaikkakunnalle.
Mitä muutoksia tapahtui vuosien mittaan? Pohjolanrinteellä osa oppilaista opiskeli vielä keskikoulun opetussuunnitelman mukaan kahtena ensimmäisenä työvuotenani. Peruskoululaisilla oli tasokurssinsa, jotka vaikuttivat jatko-opinto-oikeuksiin. Muutaman vuoden kuluttua tasokurssit poistettiin. Tukiopetuksen rooli oli ensimmäisinä vuosina korostunut. Valinnaisainejärjestelmä on muuttunut useammankin kerran. Niiden kokonaismäärä on vaihdellut. Uusia aineita tuli tarjolla. Suuri muutos oli, kun oppilaat vanhempineen pääsivät vaikuttamaan valinnaisainetarjontaan. Yhteishaun muutokset olivat tärkeitä.
Koulujärjestelmää on uusittu useampaan kertaan. Siihen liittyvä virallinen terminologia on muuttunut. Ennen siirryttiin perusasteelta keskiasteelle, nykyisin toiselle asteelle. Eivät vain oppilaat olleet sekaisin, kun opo esimerkiksi puhui ammatillisesta koulutuksesta, joka merkitsi jotain muuta kuin vain tuttua ammattikoulua. Puhumattakaan, kun piti oppia ero lukion päättötodistuksen, ylioppilastutkinnon, kaksoistutkinnon ja kolmoistutkinnon välillä. Yhtä epäselviä erot olivat usein vanhemmillekin ja opettajakollegoille. Kun koulutusnimikkeet muuttuivat, piti olla tarkkana, ettei synny väärinkäsityksiä. Esimerkiksi . palveluvastaava-nimike tulkittiin ravintolan työnjohtajaksi
Opona pääsin ja jouduin osallistumaan usein täydennyskoulutukseen. Oppilaitokset, niiden nimet, koulutusjärjestelmät ja –rakenteet ja työelämä ehtivät muuttua kolmessakymmenessä vuodessa moneen kertaan . Tärkeää oli alusta asti verkostoituminen eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Termi verkostoituminen tosin tuli vasta viimeisinä vuosina. Mitä työni olisikaan ollut ilman tiivistä yhteistyötä oppilaiden, heidän huoltajiensa, Pohjolanrinteen koulun henkilökunnan, naapurikoulujen kollegojen tai työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologien kanssa?
Oppilaat koulun rikkaus
Pyrin näkemään oppilaamme mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Minulle oli aina suuri ilo nähdä oppilaamme koulun eri tilaisuuksissa eri roolissa kuin oppitunneilla. Mitä erilaisia taitoja heistä paljastuikaan, olipa kyseessä diskon järjestäminen, tutustumisrastien toteuttaminen kuudensien luokkien tutustumisillassa tai kahvikonsertin tarjoilijana tai ohjelman toteuttajana. Unohtumattomia olivat myös vuosien mittaan toteutetut kuorovierailut Pohjolanrinteellä tai Pohjolanrinteeltä ulkomaille, joiden toteuttamiseen sain osallistua.
Pohjolanrinteen koulu osallistui Comenius-projektiin, jossa osallistuvat koulut olivat Saksasta, Ruotsista, Unkarista ja Suomesta. Yhteistapaaminen oli Riihimäellä tammikuussa 2003. Ylin kuva on Lehmushovista.
Huhtikuussa 2003 Pohjolanrinteen opettajat Riitta Aho ja Paula Suoja kävivät vastavierailulla tutustumassa unkarilaiseen kouluun (Grundschle / Ungarndeutsches Bildungszentrum Baja).
Kiitos yhteisistä vuosistamme!
Paula Suoja
Pohjolanrinteen opo 1978 -2009
